Omalla kohdallani kauhuleffat aiheuttavat samoja asioita, mutta ainoa pokkeavaisuus on se, että nautin niistä. Säikähdän helposti asioita, etenkin pimeässä ja keskellä yötä. Tästä syystä en edes yleensä käy suihkussa kotona keskiyön jälkeen. Ehkä siihen vaikuttaa se, että meidän suihku on kellarissa ja se on kaiken lisäksi todella tilava paikka sekä siellä asustaa katosta roikkuvia hämähäkkejä. Tämän lisäksi joka ikinen kerta, kun menen suihkuun, tarkistan saunatilan, ettei siellä ole mitään. Tiedän kyllä, että siellä ei ole mitään, mutta siitä on tullut rutiini, enkä pysty rentoutumaan ellen tarkista saunaa.
Pari kertaa olen myös säikähtänyt niin kovasti, että olen itkenyt. Olen tärissyt ja itkenyt, juuri niin kuin elokuvissa.
 |
| AAAAAGH kissa. Säikäytti äsken. Näin vain kaksi isoa silmää kiiluvan pimeydessä. Haha. |
Minulla on myös syy siihen, miksi tykkään pelon tunteesta. Syy on hyvinkin yksinkertainen. Silloin kun pelkään, tunnen jotain - aidosti! Tykkään vahvoista tunteista, mutta jostain syystä tunnen todella harvoin muunlaisia tunteita. Aitoa onnellisuutta olen tuntenut vain kaksi kertaa elämässäni. Olen ollut aidosti ihastunut vain kaksi kertaa elämässäni. En usko, että olen tuntenut mitään muuta. Osaisin kyllä kertoa heti jos olisin...
Mutta pelkoa. Pelkoa tunnen lähes päivittäin. Ja se on kivaa. Tunnen olevani elossa.
Onko ketään muuta, joka tykkää olla peloissaan,
vai olenko vain... outo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti