Can You Feel My Heartbeat?

Helsingin reissu takana ja KDC koettu. Fiilikset on kyl tosi hyvät ja oli kivaa nähä Nikkeä ja piiitkästä aikaa mun serkkua. :--) Vaikkakin vain nopeasti. Noh, ehkä tässä joulun alla kerkeis käymää jonku viikonloppureissun Tukholmassa sitten... ♡

Lähdettiin reissuun Elisan ja Helin kanssa ihanasti bussilla ensin Kokkolaan, jossa oli nopea (donitsien) shoppailutauko sekä bussin vaihto, ja sitten siitä seinäjoelle jossa vaihdettiin junaan. Hirveän pitkä ja uuvuttava matka, mutta onneksi mahtava matkaseura ja insideläppää varmaan 50 vuodeksi eteenpäin.

Helsingissä sitten käytiin nakkaa kamat majapaikkoihimme - minä ja Elisa Niken luokse, josta napattiin sitten Nikke meidän mukaan - ja jatkettiin Korea Houseen syömään. Ei voi muuta sanoo ku omnomnom. Oon vaan kerran elämässäni syöny korealaista ruokaa ja sekin oli joskus Pekingissä kun yövyttiin kaverin kanssa lentokentällä ja elettiin lentokenttäravintoloiden ruuilla, ja siellä oli tosiaan sit korealainen ravintola. En tosin enään muistanu miltä se maistu, mutta ihan helvetin jännältä kuitenkin.
Ruoka oli tosiaan aivan ihanaa ja henkilökunta vielä ihanampia ja jos ois kerennyt niin oltais kyllä menty heti uudestaan. Enskerralla sitten. :) (Siellä oli KDC mainos. Hih.) 

Sunnuntai 13.10 : KDC !

Vaikka oltiinkin ihan socially awkward niin meillä oli henkisesti omissa pienissä mielissämme tosi kivaa ja kanssakilpailijat oli tosi mukavia ja jee.
Mua ei itseasiassa yhtään stressannu enää sunnuntaina. Mulla oli vaan ollu niin paska tuuri parin viikon ajan mukaanlukien vielä kisaa edeltävän päivän, jolloin kaaduin portaissa ja loukkasin jo kertaalleen loukanneeni polven. :c Mutta sunnuntaina vain naureskelin muiden hermoiluille ja itse olin cool koko päivän.
Lavatreeneissä jopa jännitti, mut sekin jännitys iski vasta siinä lavalla. Itse esityksessä ei ollu jännityksestä tietoakaan. Haha, esityksessä siinä kohdassa kun maattiin pitkä aika niin kerkesin vaan ihailla sitä kaunista maisemaa ku tupa täynnä porukkaa ja valoja joka puolella ja tuli vaan esiintyjä olo. Oikeesti, ihan hirvee tyytyväisyys. Ihan hävettää ku kieriskelin siinä ns. suosiossa. Mutta kaipa tuo sen jännityksen kuitenkin voittaa. :) Videota ei olla vielä julkaistu, mutta vinkkaan joskus täällä jonkun linkin jonnekin youtuben tapaseen, niin jotka siellä eivät olleet saavat myös nauttia esityksestämme.
Nyt vähän kauniita kuvia meistä. ♡

Sunnuntaina kisojen jälkeen oli kyllä niin party fiilis, että mentiin heti mäkkäriin tilaamaan 20 kananugettia (vaikka niitä inhoankin) ja jatkettiin sit Niken kämpille. Sekoittelin meille sellaset kivat pienet drinkit. Elisa jäi nukkumaan ku se on niin vanha ja raihnainen, mutta minä ja Nikke mentiin vielä Helien kanssa keskustaan lasillisille. Oikeesti. Lasillisille. Juotiin molemmat tasan yhdet juomat siellä ja paluumatka kesti varmaan 261891 tuntia koska oltiin aivan liian humalassa. Ei missään kaatokännissä kuitenkaan, mutta sellasessa humalassa, että kaikki on tosi hauskaa, kävelemistä täytyy vähän miettiä että pääsee eteenpäin, mutta aamulla muistaa kuitenkin kaiken.
Kävin sitten ilmi, että ne mun drinkkisekoitukset ei ollukkaan mitään hirveen laimennettuja. Isot olut lasit, niihin 1/3 limukkaa ja 2/3 kossun, omppuviinin ja päärynäliköörin sekoitusta. Hip hei minä, musta tulis niin hyvä baarimikko. :---) Yksillä drinkeillä överit, eiku.

täs mun känni ilme vissii.

maanantain krapula bubble tea hetki

En oo nyt saanu itteeni ylös aamusin koska jetlaaagi. Ei vaan, mulla meni niin unirytmi sekasin ja siihen vielä päälle insomnia niin arvatkaa vaa et nukahanko kiltisti kymmenen aikaan ja herään ennen seitsemää kouluun? No en.
Vois huomenna yrittää uudestaan. Otin jopa unilääkkeen, mutta tosin vasta tunti sitten.

Ei täs muuta, moro.